keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Ura käsillä - Nahkatöiden jatkokurssi lokakuussa 2017

Lokakuun kahtena viimeisenä viikonloppuna vietin lauantait ja sunnuntait nahkatöiden jatkokurssilla, jota olin odottanut innolla. Meillä olikin oikein onnistunut kurssi hiukan tiivistetyllä ohjelmalla. Etukäteen kurssilaiset saimme kertoa millaista työtä haluamme tehdä. Itse visioin kännykkäpussukasta, jossa tassukuvio.

Ensiksi suunnittelin minkä kokoisen pussukan haluan ja mihin kohden tassukuvio tulee. Silloin vasta aloittanut uusi avustajani pääsi tositoimeen; leikkaamaan kaavoja toiveideni mukaan. Valituksi lopulta tuli kuvan oikeanssa alalaidassa malline.Avustajani myös piirsi tassukuvion sapluunaa varten. Mallailimme kolmea vai neljääkin eri kokoista tassukuviota, josta valittiin toiseksi suurin. Ohut paperisapluuna on hankala tunnusteltava, joten sapluuna tehtiin paksulle konepahville.

Valitusta nahasta leikattiin mahdollisimman pieni pala, jolla harjoittelin nahkaan tassukuvion tekemistä. Antura ja varpaat tehtiin siten, että vuorinahka näkyy niistä. Kokeilin leikkaamista niin kirurginveitsellä kuin mattoveitselläkin. Kirurginveitsellä sujui paremmin.

Nahka on kallis materiaali, joten pyrkimys on käyttää sitä mahdollisimman säästeliäästi. Siksipä sen leikkaaminen sokkona on aina vähän jännittävää, vaikka käytettävissä olisikin hyvä malline. Yleensä joudun pyytämään näkevää tekemään viimeistelyn, mutta enemmän tehdessä itsekin varmasti harjaannun.

Kun vuorinahka oli leikattu se liimattiin päälinahan alle. Reikähaarukoilla tehtiin viiltomaiset rei'ät. Ompelu kolminkertaisella pistoilla vahalangalla. Harjoitusversiosta tuli pieni korttikotelo.Harjoitustyön valmistuttua siirryin tekemään pussukkaa. Leikkasimme sapluunan mukaan ruskean ja mustan nahkapalan. Ruskeaan koversin tassukuvion sapluunan avulla. Alalukko-osa kiinnitettiin vielä ennen pääli- ja vuorinahan yhteen liimaamista. Liimaus tehtiin jättäen läppäosa liimamatta, jotta magneettilukon yläosa saatiin paikoilleen. Liimauksessa käytin apua, koska tärkeää oli miten liima nahalle levittyy.Lukon paikkaan vaikutti miten läppä taittuu pussukassaja miten alas sen halusin tulevan.Lukko ei asettunut kerralla sopivaan kohtaan, jouduin hiukan naskalilla, jossa leikkaava terä suurentamaan toista lukon väkäsen reikää.Lukon kiinnityksessä oli tärkeää, että sen väkäset sain taivuteltua siten etteivät paina nahkaan ikävästi.

Pussukkaan tein ompelua varten viiltomaiset rei'ät apunani käyttäen yhde, kolmen ja neljän piikin reikähaarukoita. Pääsin paukuttamaan vasaralla oikein kunnolla enkä onnistunut lyömään sormillenikaan kuin pikkasen vaan.

Viillot tulivat tiheään, joten niitä sai hyvän tovin paukutella. Kovaäänisen työskentelyn jälkeen alkoi ompelu vahalangalla. Pussukan nahka on verhoilunahkaa, pehmeää ja ohuehkoa. Viillot "sulkeutuivat" helposti tuntumasta sormin. Ompeluun menikin hyvä tovi, sillä pistot tein kolminkertaisina.Lopuksi ompeluksen päättely siten, että langan pää pujotettiin ompeleiden läpi ja vetäen pää pussukan sisään. Sisäänvientikohtaan liimatuki. Liima laitettiin langan kohtaan, joka jäi piloon sisäosaan.

Pussukka valmiina

Minulle tehtiin pahvisen sapluunan lisäksi ohuesta muovista oleva sapluuna reikineen. Ajatus on tehdä pussukoita myös kotioloissa. Nyt kun on hyvä tila käsityöpuuhastelullekin. Lisäksi avustaja luonnosteli koirapiirroksia joista voisi kehitellä pussukoihin kuvioita.

Ura käsillä -hankkeen kurssit jatkuvat pitkälle kevääseen. Pääsin mukaan nahkatöiden jatkokurssille, joka on todella hienoa, sillä varmuutta työskentelyyn tarvitaan lisää. Minulla on tällä hetkellä valmiina kaikki muut tarvikkeet paitsi vahalanka, joten nyt vain sitä hurahdusta odotellessa. Nyt ajatukset ovat olleet enemmän puhdistuskuurissa, jolla olen sekä vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalvelumatkoissa ja niiden tulevaisuuden näkymissä. Ja tiedän tämän kässävimman hiljaisuuden menevän pian ohi, joten luottavaisin mielin kohden nahkatyöhaasteita.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kehon puhdistuskuuri CellResett-ohjelmalla - aattoillan tunnelmia

Eilen vietimme äitini 70-vuotissynttäreitä aterioimalla yhdessä ja käymällä ostamassa äidille Icebug:in kitkakengät lahjaksi. Lisäksi kaunis kukkakimppu, joten kukkia rakastava äiti sai niin kauneutta kuin tarpeellistakin. Ihana oli samalla tavata veljiä perheineen. Liian harvoin tulee yhteyttä pidetyksi ja tavatuksi. Olisikohan tämä siltä osin parempi vuosi?

Olen liki kahden kuukauden ajan käyttänyt FitLinen ravintolisiä: optimaalisettiä, aminohappoja ja jogurttia. Olo on kohentunut huimasti ja yöunen laatu parantunut oleellisesti. Olen päättänyt ottaa seuraavan askeleen kehoni hyvinvointiin, sillä huomenna aloitan CellRESETT -ohjelman mukaisen puhdistuskuurin. Kuurin pitäisi kehoa puhdistaessaan antaa sysäys aineenvaihdunnan toimimiselle. Odotukset ovat korkealla, joten toivottavasti en joudu pettymään.

Hetkittäin iskee epävarmuus voiko ohjelma toimia, onko se liian raju, entä jos se vain saakin pahaa aikaan. Olemme kasvatetut ajatukseen, rasva on pahasta. Olen toki nyt vuosien aikana oppinut, että rasvoja tarvitaan, jotta rasva-aineenvaihdunta toimii. Uskon, että monesti syömme ihan liian vähän hyviä rasvoja.

Sanotaan myös, että ihminen tarvitsee suolaa ainakin hiukan. Kun olin syksyllä 2012 detox-kuurilla, siinäkin jätettiin suola, sokeri ja viljatuotteet pois. Suolan pois jäämistä en pitänyt ongelmallisena. Tuolloin puhdistautuminen perustui kasvisruokiin, nyt lähdetäänkin proteeiniviikolla liikenteeseen ja kasvikset tulee mukaan viikolla kaksi. Punaista lihaa ei syödä. On jännittävää nähdä miten hyvin onnistun maustamaan kalat, kanat, tofut ja onnistunko niin hyvin ettei totaalista kyllääntymistä iske. Onneksi yrttien käyttö maustamisessa on entuudestaan tuttua.

Kuurilla puhtaan ruuan lisäksi käytetään ravintolisiä. Edellä mainittujen lisäksi mukaan tulee omega-valmiste sekä puhdistava yrttitee. Huomenna se sitten alkaa, kiehtovaa, jännittävää, kiinnostavaa mitä tuleman pitää. Olen lukenut, että myös moni kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä on saanut kuurista jämähtäneeseen aineenvaihduntaansa apua. Olen tosin lukenut myös siitä ettei kilppariongelmainen saisi hiilihydraattien määrää laskea liian alas, mutta eihän proteeiinivaihe kestä kovin kauaa. Haluan luottaa siihen, että vastuuntuntoiset ihmiset ovat tätä minullekin suositelleet. Ja ainahan tällaisille ryhtyesssä vastuu on minun. Siksipä omaa kehoa on kuullosteltava, antaa viestin tulla perille. On toimittava kehon vaatimalla tavalla. Jos nyt menen täysin metsään, en epäile tunnustaa sitä. Jos saan avun haluan kertoa senkin.

Eli, huomenna se 28 päivän puhdistus alkaa, jonka jälkeen on ns. kahden kuukauden optimointivaihe, jonka aikana opin tuntemaan mitkä ruoka-aineet minulle sopivat ja mitkä eivät.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Luonnosta -keramiikkanäyttely 7.-19.11.2017



Lukiessasi ja katsellessasi kuvia voit samalla kuulostella Salmiakin askellusta, jota olin maaliskuussa tallentamassa. Syömisäänet epäonnistuivat, joten Antti Suutarla muokkasi syömisäänet netin syövereistä. Minun tehtäväkseni jäi yhdistellä tallenteet yhdeksi isoksi tiedostoksi, joka kuului näyttelyssä upean Salmiakki-työn läheisyydessä.







/>


Marraskuussa pidettiin
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n
keramiikkaryhmien näyttely Luonnosta
Galleria Art Kaarisillassa.
Vieraskirjasta henki iloinen, positiivinen tunnelma.

Avajaiset pidettiin tiistaina 7.11. Tarjolle oli laitettu pikkupurtavaa kera viinin. Väkeä olikin mukavasti ja välillä oli piipahdettava Gallerian ulkopuolella viilentymässä. Avajaisissa oli iloinen tunnelma.

Aila Martikainen (vasemmalla) Airi Siniteräs (keskellä) Ulla Meronen (oikealla)

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula piti huumoria, lämpöä ja iloa henkivän avajaispuheen.


Itse käyn kovin vähän näyttelyissä ja museoissa ihan siitä syystä, että niissä saa kosketella näytteillä olevia esineitä kovin harvoin, vaikka todellista rikkoutumisen vaaraa ei olisikaan. Avajaisissa oli hauska huomata miten myös täysin näkevät henkilöt olivat iloissaan siitä, että teoksia sai kosketella. Kuulin keskustelun pätkän missä todettiin puuttuvan kyltit "ei saa koskea". Olisihan se ollut aika erikoistakin, että meidän näyttelyssä ei olisi saanut koskea. Ajatuksemme pikemminkin oli "teoksiamme pitää koskea".


Jukka Penttilä tunnustelemassa Meidän jälkeen -teosta

Näyttelyissä ja museoissa ei yleensä ole teosluetteloa pistekirjoituksella, mutta meilläpä oli :)

Näyttelyssä oli parinkymmenen näkövammaisen keramiikan harrastajan teosta esillä. Monta upeaa työtä jäi pois tilan rajallisuuden vuoksi.
Kissa, joka ei mahtunut näyttelyyn teoksen tekijän Pirkko Stoltin miehen sylissä
Leila Airaksinen teoksensa Hylätty lato äärellä


Meikäläinen tyytyväisenä onnistuneen teokseni Metsänrumpu vierellä



Orvokki Hämäläinen Kesäkukat -teos

Teos 2017, Orvokki Hämäläinen


Meikäläinen tunnustelemassa teostani Tuhinaa

Tällä hetkellä Näkövammaisten Kulttuuripalvelulla on kolme keramiikkaryhmää. Olemme jaettu useaan ryhmään tilojen ahtauden vuoksi. Pot Viaporissa työskentelevä keraamikko Soile Paasonen on toiminut ohjaajanamme lähes 20 vuoden ajan. Hänen rehdissä, lempeässä ohjauksessaan on hyvä työskennellä. Mielestäni tämä näyttely myös osoitti miten taitavia keramiikan harrastajia ryhmissämme on. Jokaiselta tuli ainakin yksi työ näyttelyyn. Valitettavasti aivan kaikista teoksista ei ole kuvia.

Eeva Koistinen Aatami ja Eeva


Pirkko Stolt Kalastaja


Olga Nikitina Lumiukko


Gyöngyi Pere-Antikainen Meidän jälkeen


Anneli Hämäläinen Minulla on painavat luut ja Ujostuttaa


Outi Jyrhämä Salmiakki


Outi Jyrhämä Sammakko ja Teppo Kilkko Lummelampi


Sari Kekkonen Tulesta syntynyt


Anneli Puurunen Talven varalle


Me teimme sen onnistuneen näyttelyn. Kiitos kuuluu jokaiselle ryhmäläiselle. Tästä jäi niin hyvä ja lämmin mieli. Iso kiitos kuuluu myös ohjaajallemme Soilelle järjestelyistä ja ohjaamisesta. Ehkäpä joskus otetaan homma uusiksi jonkin muun teeman ympärille. Itselleni luonto on hyvin tärkeä ja siksi tähän oli yllättävän helppoa heittäytyä mukaan. Jännä oli myös huomata, että hetki hetkeltä tuli tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi työn onnistuminen. Voipi myös todeta tämän olleen kasvattava kokemus. Enään en voi väittää tekeväni vain astioita. Kenties joskus syntyy uusia veistoksiakin...
Lopuksi haluan toivottaa kaikille ryhmäläisille oikein luovaa alkanutta vuotta 2018. Tammikuun lopulla jatketaan upeiden töiden tekemistä!

Valokuvat Tuula Vehanen

perjantai 5. tammikuuta 2018

Sadettta, sadettta päivästä toiseeen

Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat sanoneet nykyisin olevan vain kaksi vuodenaikaaa kevät ja helevetin pitkä syksy. Ja tottahan se on, ettei viime vuosina ole ollut kunnollista talvea eikä kesääkään. Vesisateita on kyllä senkin edestä riittänyt ja lämpötilat vaihdelleet hyvin lauhasta talvesta hytisyttävän kylmään kesään. Ei ollut montaakaan päivää viime kesässsä milloin saaatttoi pukeutua helleasuun ja nyt alkutalvesta ei montaakaan pakkaspäivää ole ollut eikä edes yötä. Onhan tämä huolestuttava suuntaus.

Perinteisesti vietimme joulun ja uuden vuoden mökillä. Tarkoitus oli kotiutua sunnuntaina, mutta palasimme kaupunkiin jo tänään. Täällä Vantaalla ei ole liukkaita jäisiä teitä, jotka mökillä estivät tehokkaasti reippailun. Vettä sataaa kuitenkin yhtälailla. Ja vettä on satanut koko alkuvuoden, öisin hiukan räntää, muta talven tuntua ei ole ollut. Ehkäpä ne parhaat päivät oli lomalla jouluaatto, joulupäivä ja Tapaninpäivä milloin sateli lunta eikä ollut kovinkaan tuulistakaan. Joulun jälkeisenä keskiviikkona alkuillasta sade taukosi ja pimeässä illassa nautimme nuotiotulen loimotuksesta.

Kaikenkaikkiaan lomamme sujui sangen rauhallisesti. Käsitöitäkään en juurikaaan tehnyt. Sain vain viimeisteltyä huovutetun kaitaliinan ja aloitettua luontoteemaisen huivin tekoa. Kerrostakaan en neulonut. Luonto-ohjelmia kuuntelimme ja mieleni halajaaa hirmuisesti luontoretkille. Olisipa upeaa keväällä päästä kuulemaan haahkojen mouruntaa, talvella Lappiin riekon naurua ihailemaan jne. Vaikka kässävimma olikin kadoksissa saimme tehdyksi kirjanpitäjälle vaadittavat paperit kuntoon.

Olimme olleet kiltttejäkin. Sain lahjakortin Sinelliin, vihreää teetä, kosmetiikkaa. Avokki kerraston, poolon, myssyn, teepaidan. Jouluruuat maistuivat molemmille kovin huonosti eikä niitä meinattu saada loppumaaan millään. Tällä viikolla onkin ollut erityisen ihanaa syödä ihan tavallisia aterioita: bataatti-porkkanasosekeittoa, tonnikalasalaattia, broileria kera lohkoperunoiden.

Vuoden vaihdetta vietimme ystäväpariskunta vieraanamme. Aika sujahti koirien riehkaamista seuraillessa, kokkaillessa, mailmaa parantaesssa. Ilotulitteita ei ammuttu eikä mökin pihaan ilotulitusta paljoa näkynytkään. Kuului jonkin verran jytyä, mutta ehkäpä aikaisempia vuosia vähemmän. Kolmen maissa uni voitti ja seuraavana päivänä vähän väsy painoi. Seurasimme televiosta Niinistön puheen ja Wiinin klassisen konsertin.

Ilmeisesti huomisiltana pitäisi pakastua ja mitä olen Iphonen sääohjelmaa seuraillut pakkasta pitäisi olla koko ensi viikon. Toivottavasti pitää paikkaansa, tai jos ei muuta niin ei ainakaan sataisi vettä. Siihen olen lopen kyllästynyt. Siksipä ei kaupunkiin paluu harmittanut. Oli oikeastaan mukavaa tulla kotiin. Tästä se vuoden 2018 arki käynnistyy. Äskettäin jo vähän järjestelin käsityöhuonetta, jossa varmastikin alkavalla viikolla pääsen hommiin oikein kunnolla. Myös ajanvarauskalenteri hierontapuolella täyttyy mukavan oloisesti, joten nautitaan nyt kaupunkielosta. Sitten taas mökkeilykin tuntuu ihanalta.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uuden vuoden kynnyksellä

On aika pistää mennyt vuosi pakettiin ja kurkistaa hiukan myös tulevaan.

Alkuvuosi oli kiireinen, sillä hieronta-asiakkaita oli paljon. Osallistuin kuudelle Ura käsillä -hankkeen käsityökurssille. Lisäksi pääsin kokemaan monta ihanaa luontoretkeä: Kökarin viikonloppu, retket Vanhankaupunginlahdelle, pöllö- ja kehrääjäretket jne <3 Mökillä ollessamme aina sään salliessa lintuäänitteitä ottamaan. Kevät eikä kesäkään kovin lämmin ollut ja vesisateita riitti kyllästymiseen asti. Oman aikansa vei äänitysten läpikäyminen ja tallenteiden editointi. Blogiin kuvien lisääminen ei onnistunut kevään jälkeen lain, pistenäyttö hajosi, läppäri osoitti myös olevansa elämänsä loppusuoralla. Maaliskuussa silloinen avustajani irtisanoutui eikä seuraajansa kanssa sujunut toivotulla tavalla, joten elokuussa aloitimme uuden etsimisen. Nyt lokakuun puolesta meillä on ollut avustaja ja toivottavasti työsuhde jatkuu mahdollisimman pitkään.

Kesäloman vietimme mökillä käytännösssä kokonaan. Yhtenä päivänä vietin päivän Tallinnassa Silmukkasiskojen kanssa ja toisen päivän ystävän luona. Eikä toki sovi unohtaa ystävän nelikymppisiä ja veljen perheesssä olleita rippijuhlia. Mökille saimme virailulle ystäväpariskunnan, erään ystävämme sekä äitini, joten ei elämä ihan epäsosiaaliseksi mennyt. Ehkäpä kuitenkin teki hyvää elokuussa palata kaupunkiin ja aloittaa arkinen aherrus.

Syksystä ei niin kiireistä tullutkaan. Ei luontoretkiä eikä käsityökurssejakaan kuin kolme. Myös hierontapuolella oli varsin hiljaista. Onneksi kuitenkin käsityömyyjäisiä oli etenkin loppuvuodesta mukavasti. Syksyn ja ehkäpä koko vuodenkin isoimpiin asioihin kuuluu yritykseni toimialan laajentaminen kattamaan myös käsityötoiinnan. Alkusyksystä päätimme myös kuntosalihuoneesta tehdä käsityöhuoneen. Projekti edistyi hitaanlaisesti, mutta nyt siellä on ihana uusi lipasto, pöytä, verhot jne. Vielä on keksittävä paikka penkkipunnerruspenkille ja millainen matto lattialle. Ekat kynttilät kuitenkin huoneessa on jo pyöritelty.

Syyskuussa vietimme reilun viikon Kuusamossa avokkini kotimaisemissa. Sää oli sateeen tuhnuinen, mutta päivittäin ulkoilimme ainakin jonkin verran. Pääsin kuulemaan punatulkkuja ja tilhejä, jotka aterioivat pihlajanmarjoilla. Kuulinpa loppuviikosta vielä poron rykimä-äänenkin. Tuolla viikolla Radio Suomen Luonto-Suomen Äänien illassa minua haastateltiin ja kuunneltiin sammakko-tallenne, jonka äänitin viime keväänä mökkimme lammen rannassa. .

Edelleen olen käynyt niin rottinkikerhossa kuin keramiikassakin. Nyt syksyllä olen rottingissa tehnyt ystävän koiralle nukkumakoria. Valitettavan monta kertaa olen ollut kerhoon estynyt, joten kori on edelleen kesken. Keramiikassakaan en syksyllä kovin paljoa saanut aikaiseksi. Vuoden isoihin asioihin kuitenkin kuuluu marraskuussa ollut Luonnosta-näyttelymme, jossa minulta olivat mukana teokset Metsänrumpu ja Tuhina. :)

Kuluneen vuoden aikana olen kirjoitellut tänne blogiin valitettavan vähän. Kuvien lisäämiseen liittyvät ongelmat varmasti vaikutti osaltaan asiaan. Nyt uuden koneen, päivitetyn ruudunluvun ja pistenäytön myötä pitäisi homman toimia entiseen malliin, joten uskoakseni blogi voi hyvin ja hengittää tasaiseen myös ensi vuonna. Sen mitä kaikkea vuosi 2018 tuokaan tullessaan aika näyttää. Ehdottomasti suurin huoli tällä hetkellä on miten vammaisten kuljetuspalvelun käy, vaikeutuuko liikkumisemme kuinka pahasti. Vantaalla 17.1. on kuulemistilaisuus sen hetkisestä hankintatilanteesta. Työkirjaan on raksit laitettu, joten paikalle mennään. Samaisella viikolla aloitan CellRESET -ohjelman mukaisen puhdistautumiskuurin, joka perustuu puhtaaseen laadukkaaseen ruokaan. Tukena on FitLinen ravintolisät. Kirjoittelinkin marraskuussa, että lähdin kokeilemaan kohentuisiko oloni ravintolisien avulla ja apu on ollut suuri.

Olemme olleet perinteisesti mökillä joulusta lähtien. Kelit ovat olleet tutun surkeat liukkauksineen ja möykkelikköineen. Olemmekin kuunnelleet paljon luonto-ohjelmia ja minun hinku luontoretkille on aivan valtaisa. Toivon kovasti, että alkavana vuonna saisin paljon uusia luontokokemuksia ja upeita äänitteitä. Yritän parhaani mukaan itse vaikuttaa siihen, että löydän retkikavereita. Välillä minusta vaan tuntuu, että olen huhuiluineni vaan rasittava, mutta... silti hingun luontoon liikkumaan ja nauttimaan. Helmikuiselle tikkaretkelle olemme ystäväni kanssa ilmottautuneetkin jo.

Nyt kun kranssisesonki on ohitse on aika alkuvuodesta aloitella nahkatöiden tekemistä ja tuotteen kehittämistä. Sama tilanne on oikeastaan myös huovutuksen puolella. Mehiläiskynttilät ovat lähes lopussa, joten niidenkin pyörittelyä on luvassa hieronta-asiakkaiden lisäksi.

Nyt vielä kuitenkin rennosti, sillä saamme vieraita luoksemme vuotta vaihtamaan. Sinulle oikein ihanaa vuoden vaihteen juhlaa sekä toiveidesi mukaista uutta vuottta :)

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Avoin kirje Vantaan valtuustolle

Arvoisa Puheenjohtaja ja arvoisat valtuutetut

Kuten tiedämme taksiliikenne vapautuu heinäkuussa 2018, joka aiheuttaa muutoksia vammaiskuljetuspalveluun. Tiistaina 12.12.2017 olleessa kuulemis/keskustelutilaisuudessa Vantaan kaupungin edustajat kertoivat, että päätöstä ei ole tehty siitä miten palvelu jatkossa toteutetaan. Tilaisuudessa ei kuitenkaan esitelty kuin yksi mahdollinen palvelun tarjoaja, Helsingin matkapalvelu. Monelle läsnäolijalle jäi hyvin vahva tunne siitä, että käytännössä päätös on jo tehty, kenties sinettiä vaille. Ylipäätään kuulemistilaisuudesta tiedottaminen on ollut varsin huonoa. Tulee tunne, että asia halutaan nopeasti päätetyksi kuulematta ryhmää, jota se koskee.
(Liite: Kynnys Ry:N tiedote 12.12.2017)

Olen todella huolissani miten tulevaisuudessa vaikeavammaisten kuljetuspalvelu toimii. Vaikka erilaisissa tilaisuuksissa Helsingin matkapalvelun edustajat ovat kertoneet asiakastyytyväisyyden olevan korkealla tasolla, matkustamisen turvallista, autojen saatavuus hyvää, yksilösuojan säilyvän jne, käyttäjäkokemukset puhuvat muuta. Omassa ystäväpiirissänikin on monta, jotka ovat kertoneet äärimmäisen huonoista kokemuksistaan Helsingin matkapalvelun asiakkaana. He ovat valittaneet niin palvelun tarjoajalle kuin alueensa sosiaalitoimeen. Parannuksia ei ole tullut ja lukiessa asiakastyytyväisyydestä palveluun, negatiiviset kokemukset ovat lakaistu piiloon.

Monet meistä vammaisista ovat hyvin aktiivisia, ovat perustaneet työllistyäkseen oman yrityksen, tai työskentelevät toisen palveluksessa. On myös niitä, jotka eivät työelämässä ole, mutta vahvasti mukana esim. järjestöjen toiminnassa.

Matkapalvelussa on tilattava matka vähintään 40 min ennen matkan alkamista. Tämä tarkoittaa esim. vammainen henkilö on asiakaskäynnillä tai kokouksessa, jonka päättymisaikaa ei ole tiedossa. Kesken neuvottelun ei voi ryhtyä tilailemaan matkapalvelumatkaa. Kun neuvottelu päättyy tilauksen tekeminen on mahdollista. Tällöin vammainen henkilö joutuu odottamaan vähintään sen 40 min asiakkaan tiloissa eikä se välttämättä ole ongelmatonta. Vammaton henkilö voi puolestaan lähteä heti neuvottelun jälkeen autolleen tai junalle, bussille tms. Sponttaanit lähtemiset ovat myös mahdottomia matkapalvelun myötä.

Matkojen yhdistely on myös hyvin ongelmallista. Vammaisen henkilön on mahdotonta tietää paljonko matkaan on varattava aikaa. Jos tapaaminen on sovittu klo 12.00 ja tämän hetkisellä tavalla tilataan Lähitaksista auto 11.20 ehdit normaaliolosuhteessa esim. Korsosta Tikkurilaan. Yhdistelymahdollisuuden vuoksi onkin kyyti varattava huomattavasti aikaisemmin varmistaakseen ehtimisen tapaamiseen. Voi myös ilmoittaa milloin haluaa olla perillä, tällöin hakuaika voi aikaistua yhdistelyn vuoksi. Vammaisilla ei ole aina mahdollisuutta joustavuuteen. Ei ole ihan sama lähdenkö tai tulenko vartin myöhemmin tai aiemmin.

Turvallisuus on tärkeää. Vammaisryhmiä on monia ja jokaisessa on omat erityispiirteensä. Tarvitsemme erilaisissa asioissa apua. Huonosti liikkuvan on vaikea nousta autoon, jossa korkeat portaat, sokean on vaikea löytää vapaata penkkiä, kommunikaatio-ongelmat jne. On vammaisia joille voi tulla aggressiivisuus kohtauksia tms. Monet helsingin matkapalvelun asiakkaat ovat kertoneet pelkäävänsä pysyykö pyörätuoli varmasti kiinni, löytääkö kuski haluttuun osoitteeseen, onko opaskoiran turvallista matkustaa auton takatilassa rikkinäisen takaluukun romistessa pahaenteisesti, saako kanssamatkustaja raivarin. Lista on valitettavan pitkä.

Yksilönsuojasta puhutaan paljon, sen luvataan säilyvän, mutta miten se on käytännössä mahdollista? Kanssamatkustajat kuulevat nimeni, näkevät asuinpaikkani. Vammaisella on asioita mistä ei halua muiden tietävän esimerkkinä johonkin terapiaan meno.

Itse olen täysin sokea lievän kuulovian omaava hieroja- ja käsityöyrittäjä. Haluan omalla työpanoksellani kantaa korteni yhteiskunnan kekoon. Vammaisella on arjessaan paljon haasteita ihan arjen pyörittämisessä. Lisäksi joudumme taistelemaan jatkuvasti milloin minkäkin asian puolesta. Heikennys seuraa toistaan vedoten säästösyihin. Tarpeeksi kun säästetään vammaiset jämähtävät koteihinsa. Voi vain arvailla mitä siitä seuraa…
mielenterveysongelmia, alkoholismia, tarvetta laitospaikkoihin… Ei kai Vantaa halua olla sellaista suuntaa edistämässä?

Kulkemisestamme ei saa tulla liian joustamatonta, pelottavaa, vaikeaa!!! Ei ole meidän valintamme olla vammaisia. Kyllä mielummin liikkuisimme kuten valtaväestökin.

Taksiliikenteen vapautumiseen on hyvä vedota, että muutoksia kuljetuspalveluun on tehtävä. On kuitenkin päätöstä tehtäessä hyvä muistaa ettei se edullisin ole aina se paras mahdollinen valinta. Palvelun laadulla, joustavuudella, turvallisuudella on iso merkitys.

Olen monen muun vammaisen tavoin todella huolissani tulevaisuuden näkymistä. Toivottavasti Vantaan kaupunki lopulta kuitenkin toimii Espoon tavoin jättäytyen Helsingin matkapalvelusta pois.

Kunnioittavasti
Heidi Koivunen
Yrittäjä
(hieroja ja käsityöt)

Liite:
Kynnys Ry:n tiedote 12.12.2017
Vantaan kaupungin menettely kuljetuspalvelujen hankinnassa ja siihen liittyvässä kuulemistilaisuudessa

Vantaan kaupunki ilmoitti marraskuun lopulla joillekin valikoiduille vammaisjärjestölle lähettämässään tiedotteessa, järjestävänsä 12.12. yleisötilaisuuden kuljetuspalvelujen hankinnasta. Taustalla asiassa on taksiliikenteen vapautuminen kilpailulle. Suunnitellussa hankinnassa kaikista Uudenmaan kuntien kuljetuksista vastaisi Helsingin matkapalvelukeskus eli MPK. Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:ssä paheksumme voimakkaasti tapaa, jolla tästä kuulemistilaisuudesta on tiedotettu (ei ole tiedotettu) vantaalaisille vammaisjärjestötoimijoille ja kuntalaisille. Lisäksi Helsingin matkapalvelukeskuksen valinta hoitamaan kuljetuspalvelua olisi monesta syystä vakava virhe. Tässäkään asiassa palvelunkäyttäjien huolta ei ole kuunneltu.

Seuraavassa tiivistetysti kuljetuspalvelun hankintaan ja siitä tiedottamiseen liittyviä ongelmia:
Etsimme tietoa kuulemistilaisuudesta alkaen 7.12. Vantaan kaupungin nettisivuilta, paikallisista lehdistä ja muista kanavista, löytämättä asiasta mitään mainintaa. Lopulta soitimme tilaisuuden kutsussa mainituille virkamiehille, jotka kielsivät olevansa tietoisia tapahtumasta tiedottamisesta. Toinen henkilö löi asiasta kysyttäessä sosiaalityöntekijällemme luurin korvaan.

Tällainen tiedottaminen ei edistä vammaisten henkilöiden ja taksipalvelujen asiakkaiden osallistamista käyttämänsä palvelun valintaan. Toiminta on suorastaan surkuhupaisaa, kun puhutaan yleisötilaisuudesta. Väistämättä tulee mieleen, että tietoa hankinnasta yritetään päinvastoin peitellä. Syitä tähän voi olla monia. Keskeinen syy on, että matkapalvelukeskuksen käyttäjäkokemukset ovat pääsääntöisesti huonoja: taksit eivät saavu paikalle ajallaan, palvelu ei ole verrattavissa julkisen liikenteen käyttöön ja pahimmassa tapauksessa asiakkaat joutuvat jopa vaaratilanteisiin, mistä on olemassa useita esimerkkejä.

Espoossa on jo kokeiltu keskitettyä matkapalvelua, joka jouduttiin lopettamaan toimimattomana. Käyttäjien oikeus liikkua ja hoitaa asioitaan vapaasti sekä yksityisyydensuoja vaarantuvat. Palvelu asettaa vammaiset henkilöt selkeästi eriarvoiseen asemaan muiden kuntalaisten kanssa. Tällä kaikella ei tunnu hankintoja suunniteltaessa olevan mitään merkitystä. Ihmisiä kohdellaan kuin tavaraa.

Hallintolain palveluperiaate edellyttää, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa. Muun muassa YK:n vammaissopimus ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät vammaisten henkilöiden laajaa osallistamista heitä koskevaan päätöksentekoon. Meillä ei ole tietoa siitä, että hankintaa suunnittelevassa työryhmässä olisi yhtään itse vammaista henkilöä. Vammaispalvelujen tulisi olla asiakaslähtöisiä eikä palveluntuottajien etua yksipuolisesti ajavia.

Tiedottaja Sanni Purhonen, Vantaa
Sosiaalityöntekijä Yodit Melaku, Vantaa
Toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä, Helsinki
Kynnys ry

tiistai 12. joulukuuta 2017

Paluu pistenäytön käyttäjäksi

Olen ollut puolisen vuotta ruudunluvulla pelkän puheen varassa pistenäyttöni sanottua sopimuksensa irti. Yhteen Kelaan ja näyttö huoltoarvioon. Elokuussa alkoi myös läppärini oireilla pahaenteisesti, joten uudestaan yhteys Kelaan ja tietokonekin huoltoarvioon, jossa suositeltiin uusien laitteiden hankkimista. Täyttämään hakemus toivoen, että läppäri pysyy toimintakuntoisena kunnes uusi masina on minulla. Jonkun Windowsin pakkopäivityksen jälkeen alkoi ruudunluku Jaws toimimaan huonosti mihin ilmeisesti liittyi ongelmat mm. lisätä blogiin kuvia. Myös verkkopankki kävi hanalaksi.

Ja voi sitä ilon päivään kun postilaatikosta löytyi Kelalta myönteinen päätös niin uuteen läppäriin kuin pistenäyttöönkin. Läppärin saamiseen oikeastaan uskoinkin, mutta pistenäytön su hteen pelotti kyllä. Laite on kuitenkin arvokkaampi ja selvästi sen saamisen kriterit ovat kiristyneet.

Pistenäyttö on aivan ehdoton vieraskielisissä nimissä sanoissa, käsityöohjeissa, paljon numeroita sisältävissä asiakirjoissa. Mahdollistaahan se minun lukemisen. Esim. käsityöohjeiden sisäistäminen sujuu paremmin kun ohjeen voi lukea eikä ole vain kuulemisen varassa.

Ystävämme Kalle, joka tekee työkseen tietokoneiden asennuksia, ohjauksia, huoltoarvioita jne ohjasi minulle pistenäytön käyttöä myös Iphonella. Minulla on aikaisemmin ollut eri merkkinen näyttö kuin tämä Focus eikä puhelimen kanssa toimimisesta ollut kokemusta. Tuntui kyllä mahtavalta voida kirjoittaa pistenäytön pistekirjoitusnäppäimistöllä iphoneen. Ei tarvinnut sormin etsiä näytöltä kirjaimia. Sen kun kirjoittaa. WAUH!

Tuolloin lauantaina olin ensiksi pitkän päivän joulumyyjäisissä, joten tietokoneilun jälkeen olin aika väsynyt. Millään ei malttanut mennä nukkumaan. Olisi vain tehnyt mieli kirjoittaa pistenäytöllä ja lukea kaikkea mahdollista.

Viime päivien vapaat hetket onkin nyt mebnnyt tutustumiseen uuteen koneeseen ja pistenäyttöön. Uskaltanen luvata, että täällä blogissakin tulee taas vilkkaammat ajat, joten pysykäähän mukana matkassa.