torstai 26. elokuuta 2010

Miniloma mökkeillen

Miniloma on vietetty mökkeillen. Vuokrasimme kolmeksi vuorokaudeksi mökin Hartolasta. Lähdimme sinne maanantaina ja kotiuduimme tänään. Sää ei näyttänyt niitä parhaita puoliaan. Pois lähtiessä satoi vettä ja 12 astetta lämmintä. Tärkeintä kuitenkin oli muutaman päivän irtautuminen arkirutiineista.

Joka ilta saunoimme parisen tuntia. Valitettavasti uiminen jäi, sillä olenhan tunnollinen yrittäjä; räkätaudissa loman ajan. Maanantaina kurkku kipeänä ja nyt nuha, josta toivottavasti kuitenkin pääsen eroon mahdollisimman pian. Onneksi ei kuitenkaan ole kuumetta noussut.

Lähdimme tiistaina avokkini ja opaskoirani kanssa pitkälle lenkille. Tarkoitus ei ollut tehdä ihan yli kahden tunnin reippailua, mutta niin siinä kävi. Kävelimme mökiltä yleiselle uimarannalle, olisiko ollut kolmisen kilometriä. Takastullessa menimme tienhaaran ohi, josta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Tuo käännös olikin paljon aikaisemmin mitä muistimme ja painalsimme reippaina ohi parisen kilsaa :(

Koirani yritti ilmeisesti näyttää paikkaa, mutta totesimme, että ei se vielä tästä ole. Valitettavan usein virheitä koirakolle tulee juuri tuon takia, että ei luota tarpeeksi koiraan. Noh, saimmepahan ainakin 4 kilsaa lisää reippailua :D Tässä vaiheessa on varmaan syytä mainita, että myös avokkini on näkövammainen. Hänellä on etenevä silmäsairaus. Lukunäkö on mennyt lähes kokonaan, liikkumisnäköä on jäljellä. Maasto ja maisema oli kuitenkin tuolla niin saman oloista ja tienhaarat kapeita metsäteitä, joten näitä sattuu. Löysimme takaisin ja se on pääasia ja eikä meitä tuo reiilu lisäys lenkkiin haitannut. Itse asiassa kroppaan tuli tosi hyvä olo sen jälkeen. Opaskoiranikin pääsi lenkin jälkeen irrottelemaan mökin pihassa. Tämä 8v Labbisuros rakastaa keppejä ja luontoa ylipäätään. Energiaa on valtavat määrät ja iloisuutta. Tienviertä pitkin kävellessä tunsi miten poika oli innoissaan ja häntä kuulemma heilui vaakatasossa opastaessaan minua. Minusta on kiva ja tärkeää palkita opasta hyvästä työstään ja mikä parempaa kuin päästä nuuskimaan, juoksemaan vapaana ja saada leikkiä koiran leikkejä. Nuo kaikki kun on kiellettyä valjaissa ollessa. Valitettavasti täällä kaupungissa vapaana pitomahdollisuudet ei ole aina niin hyvät.

Tosiaan sää ei ollut kovinkaan suosiollinen meille. Maanantaina kun lähdimme paistin ollessa uunissa jouduimme kävelyltä kääntymään takaisin ukkosen ja sateen takia. Tuolla pitkällä lenkilläkin tihutti, mutta onneksi vain tihutti. Illalla satoi jo enemmän. Eilen tuli pikkukuuroja vähän väliä ja jouduimmekin kovan kuuron alta kääntymään lenkiltä sateensuojaan. Eilisiltana tosin paistoi aurinko kauniisti, mutta illempana ilma viileni selkeästi ja tänään olikin jo tosi surkee sää meidän siivotessa mökkiä. Mielestäni on tärkeää, että mökin jättää siihen kuntoon kuin se on ollutkin. Puistimme matot, imuroimme, lakasimme saunan ja kuistin. Tiskit tietysti tiskattiin ja astiat omille paikoilleen niiden säilytyskaappiin.

Nuo lomapäivät vietimme ilman mitään aikatauluja. Saunomiseenkin käytimme parisen tuntia joka ilta. Puilla lämmitettävä sauna on kyllä niin ihana paikka. Mukava oli myös istua kuistilla saunatauoilla mehua juoden. Ei ostettu saunasiidereitä tms. välttyäksemme turhilta kaloreilta.

Tiistai-iltana saunan jälkeen tosin nautiskelimme pullollisen ranskalaista kuoharia, joka on maustettu mustaherukalla. ja ns. naposteluherkkuina meillä oli taas Linkosuon ruissipsejä ja zazikia, nam! Joskus pitäisikin itse tehdä tuota zazikia, saisi siitä vahvempaa ja parempaa :D Jotta ei kuulosta liian nipotukselta tunnustetaan, että oli meillä kahvi- ja teehetkiin itse valmistettu marjapiiras. Tuntui mahtavalta istua teetä juomassa kaikessa rauhassa; ei ollut kiirus mihinkään. Työt jäi mukavasti taka-alalle. Toki työpuhelin oli mukana ja ajanvarauksemme. Muutama soitto tulikin, mutta ei lomatunnelmaa haitannut. Mukavaa kun saamme uusia asiakkaita ja vanhoja palaa. Ja paluu arkeen tapahtuukin heti huomenna, joten pikkuhuilin jälkeen tästä se taas lähtee!

lauantai 21. elokuuta 2010

C-kasettiprojekti

Perjantai-ilta kuluu mukavasti c-kasettiprojektin kimpussa. ja tää projekti on kestänyt ja kestää vielä pitkään. Olen paljon nuorempana nauhoitellut matkoilta, tapahtumista, kaveritapaamisista tms. Äänityksistä löytyy moneen lähtöön, eikä kaikkea kärsi edes kuunnella :D

C-kasetit on ”katoava luonnonvara”, eikä niiden kuuntelu nykytekniikalla kohta ole mahdollista. En kuitenkaan ole raskinut heittää kasettejani roskikseen, vaikka moni on siihen kannustanutkin. Tällöin olen kysynyt, että heittäisitkö omat valokuva-albumisi kylmin sydämin roskiin. Vastaus useimmiten on ei. No miksi minä heittäisin omat ”kuvat” pois... Nimitänkin nauhotuksia äänikuviksi ja minulle ne on todella tärkeitä.

Pitkään pohdin miten saisin äänikuvat ikuistetuksi ja lopulta ratkaisu löytyi: ostin usbilla tietokoneeseen liitettävän c-kasettilaitteen. Latasin tietokoneelle audacity-ohjelman ja erinäisten säätöjen yms. jälkeen homma alkoi vihdoin toimimaan. Siitä olen todella iloinen, vaikka hommaa riittääkin. Tällä hetkellä siirrän veljeni häiden jatkoilla oloa tietokoneelle.



Minusta jotenkin tuntuu, että suurin osa meistä näkövammaisista on hyvinkin kiinnostunut nauhoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Nuoruudessa monella kaverillani oli myös tapana nauhoitella paljon eri tilanteista. Äänitystaso ei välttämättä aina huippuluokkaa ollut ja näissäkin huomaa toisinaan julmetun kohinan. Nykytekniikalla saakin paljon laadukkaampia nauhotuksia. Nykyisin kuitenkin nauhoittelu on jäänyt. Kokeeko sitä itsensä liian aikuiseksi vai mistä lie johtuu. Monelle oman äänen tallentuminen on kauhistus eikä haluta kenenkään sitä tallentavan. Aikuisena ei ehkä ilkee niin avoimesti mennä ja vaan nauhoittaa.

Tämän c-kasettiprojektin aikana olen vähän innostunut äänikuvien teosta uudestaan. Barcelonasta ja Korkeasaaresta teinkin hyvät stereonauhoitukset Olymbus ds50:lla. Ehkä jatkossakin ainakin matkoilta tulee nauhoteltua.

Olen myös kiinnostunut tekemään äänikuvia luonnosta ja joskus viitisen vuotta sitten minulla oli pitkäaikaislainassa minidicki ja huippumikki siihen. Silloin kävimme luontoretkillä ja nauhoitimme niiltä. Silloinen avustajani kuvaili maisemia, nauhoitimme luonnonääniä tms. Opaskoiravaellukselta sain myös ihanat äänikuvat.



Nauhoittelu ei ole rajoittunut pelkästään äänikuviin, vaan olen keräillyt esim. tapparalaisten, tsekkikiekkoilijoiden haastatteluja niin radiosta kuin televisiostakin. Lisäksi vammaisurheiluun liittyvät raportit ja haastattelut on pitänyt ikuistaa. Nykyisinkin haluaisin ne saada, mutta ei ole tallentavaa digiboxia eikä muutakaan millä nauhoittaisi. Toki voisin toimia kuten ennenkin: c-kasettinauhuri television kajariin kiinni ja äänitys päälle :D Se tuntuu vaan niin vanhanaikaiselta :)

Olen ollut aina tarkka nauhoittaja, ei saa olla ylimääräisiä naksauksia, tai lauseita jäädä kesken tms. Eli usein tein niin, että nauhotin erilliselle kasetille vaikkapa urheiluruudun ja sen jälkeen kopioin haluamani haastattelun haastattelukasetille. Kuulostaa työtelijäältä ja kyllä se sitä olikin. Nautin siitä kuitenkin.

Noita kasetteja on oikeasti paljon. Jo ns. musiikkisekalaisia löytyy toista sataa, ostokasetit päälle, äänikuvakasetteja lähes toinen sata, ja sitten nuo arkistoimani haastattelut, artikkelit tms.

Eli tää c-kasettiprojekti on pitkä. Tähän mennessä olen siirtänyt lähinnä matkaäänikuvat, tärkeimpiä tapahtumia, lehtiartikkeleita ja haastatteluja.

Näitä äänikuvia on banaanilaatikollinen atk-pöytäni alla. On sieltä jo muutama rasia siirtynyt kaatopaikalle. Projekti jatkukoon :D

torstai 19. elokuuta 2010

Asiakkaana koira

Tällä viikolla minulla on ollut asiakkaana kaksi 14-vuotiasta koiraa. Hierontahan tekee hyvää vanhen evan koiran lihaksistolle ja nivelistölle. Toki kulumia tms. ei saa pois, mutta ympärillä olevia lihaksia rentoutetuksi, ja siten helpotetuksi koiran oloa. Lihasta venyttelemällä ja nivelten liikkuvuuttaylläpitämällä koiran liikkuvuus säilyy paremmin. Iän myötä tulee kankeutta ja nivelten liikerajat pienenevät. Koirien vesijuoksulla ja ylipäätään vesiliikunnalla on myös erittäin myönteiset vaikutukset koiran hyvinvointiin.

Kävin syksyllä 04 ihmishierojille, kuntohoitajille ja fysioterapeuteille suunnatun koirahierontakurssin. Itse kiinnostuin koirahieronnasta oman opaskoirani myötä, ja vilkas oppaani saikin olla ”harjoitusasiakkaana” useamman kerran.Pidän hierontaa tärkeänä työkoirille ja koirille, jotka liikkuvat paljon erilaisissa harrasteissa. Koirakko-kavereilleni aina puhun oppaan raskaasta ja vaativasta työstä. Miksi ei palkita ystäväänsä hyvästä ja arvokkaasta työstä antamalla tälle rentoutushetki. Ja tästä en puhu mainostaakseni itseäni vaanopaskoirien hyvää oloa ajatellen. Ja samoja terveisiä voisin sanoa muillekin työkoirien ohjaajille/käyttäjille. Koirahieronta on vielä Suomessa ehkä vähän tuntematonkin juttu. Välillä törmää lausahduksiin ”Ai koiriakin hierotaan”, ”no mitäs vaivoja koirilla on” tai ”onhan niillä sitten kai samoja vaivoja kuin ihmisilläkin”. Ja niinhän se on. Koiran lihakset jännittyvät samaan tapaan kuin meilläkin.

Hoitotilanne etenee aina koiran ehdoilla. Ensiksikin on tärkeää voittaa koiran luottamus. Tämän jälkeen hoito sujuu yleensä hyvin. Koira rentoutuu kenties ihmistä paremmin ja on reakoinneissaan vilpittömämpi, ja ehkäpä siitä syystä useimmiten hieronta tehoaa nopeammin. Löydettäessä kipupiste, tai jännittynyt lihas koira saattaa lipoa huuliaan, nostaa päätään, kudos väristä sormien alla, pyrkiä pois tms. Hoitajan on oltava rauhallinen mutta määrätietoinen. On tärkeää, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi hoitotilanteessa.

Mieltäni on lämmittänyt kovasti jo vuosia sitten saamani palaute. Koira-asiakas kävi luonani muutamia kertoja. Siltä oli leikattu tassusta nivelsiteet ja lääkäri suositellut jälkihoitona hierontaa. Puolivuotta myöhemmin sain koiran omistajalta joulukortin, jossa hän kertoi hieronnan auttaneen toipumisessa oleellisesti lääkärinkin mielestä.

Mieltä lämmittää myös se kun huomaa hoitosarjan edetessä edistymistä. Minulla käy koira, jolla on erittäin kovia jännityksiä takareisissä ja pakaran seudussa. Ensinmäisillä kerroilla koira veti takatassunsa kippuraan ja tärryytti takapäätään. Kerta kerran jälkeen tärinä vähentyi eikä tassuakaan tarvinnut vetää koukkuun niin paljoa. Lopulta kippuraanmeno ”unohtui” ja tärinäkin jäi pois.

Jos vilkas koira nukahtaa, tuhisee tyytyväisenä, lepää käsien alla rentoutuneena
 on saavutettu paljon. En erityisemmin pidä koiran nuolemisesta, mutta on se jotenkin hellyyttävää kun rentoutunut koira nousee venytellen ylös, heiluttaa häntäänsä ja nuolaisee kädestä tai jopa naamasta.

maanantai 16. elokuuta 2010

Viikonlopun treeni ja työ

Viikonloppuun mahtui niin töitä kuin relaamista ja treenaamistakin. Tänään meni pari tuntia kotisalillamme hikoillessa. Vuorossa oli yläkropan treeni. Lämmittely 4 kg:n ja 8 kg:n kahvakuulilla. Sen jälkeen penkkipunnerrusta aina 38.5 kg:n asti. Ennen apuliikkeisiin siirtymistä tein 20 kg jalat ilmassa 2 x 15 sarjat. Pystypunnerrusta, ylätaljaa, kulmasoutua jne. Loppuverryttely.



Avokkini on nuoruudessa ollut kilpavoimanostaja ja haaveena oma kotikuntosali. Ja tuosta haaveesta tuli toissatalvena totta. Salilta löytyy yhdistelmäteline, jossa voi tehdä kaikki punnerrukset, kyykyt ja maastavedot. Lisäksi ylä-alataljayhdistelmälaite, jolla voi tehdä myös ojentajia. Avokin uusin innostus on nuo kahvakuulat ja niitä löytyy aina 16 kiloon asti. Tilauksessa on 20 kilon kuula :D Itse sain viime jouluna lahjaksi nuo 4 ja 8 kilon kuulat.On kyllä erittäin hyvä treeniväline; pystyy kehittämään niin peruskestävyyttä kuin voimaakin. Mielikuvitus on oikeastaan rajana. Itselläni on paljon töitä keskivartalon hallinnan kanssa, ja lantioon tarvitaan jämäkkyyttä. Auttaisi varmasti myös maalipalloheitossa; heitto rullaisi paremmin tukijalan yli jne. Mun ehdoton heikkous itse asiassa on jalat. Kyykyt on tervanjuontia ja kipeydyn niistä tosi paljon ja palautuminen on hidasta. Tasapainoni ei ole mailman huipuin, johtunee osittain sokeudestani. Koordinaatiota vaativat jutut ovat myös hankalia. Avokin myötä olen kuitenkin oppinut vapailla painoilla treenaamista ja yläkropan koordinaatio onkin parantunut.

Treenin jälkeen endorfiini jylläsi; aivan mahtava treenin jälkeinen hyvä olo, ja sen kruunasi avokin jalkapohjahieronta :D



Lauantaisin en tee vakituiseen töitä, mutta tarvittaessa aina kannattaa kysyä. Eilen kävin tekemässä polttarisankarille suklaahieronnan. Tuo suklaahieronta on oikeesti tosi mahtava juttu polttaripäivään. Suosittelen! Sankari saa hetken relata polttarihuumassa. Itse teen suklaahieronnan hemmotteluhoitona. Hierontaotteet ovat rauhallisia, rentouttavia, pehmeitä. Taustalla käytän rentouttavaa musiikkia, jonka asiakas saa valita itse. Voidaan olla myös hiljaisuudessa. Joskus melusaastetta riittää niin paljon kiireisessä elämässä, että on ihana olla hiljaisuudessa ja rentoutua. Hemmotteluhoitoa on myös rentouttavaa tehdä. Itsekin tuntee miten kiire ja tohina valuu pois; hoitavat kädet asiakkaan iholla luo rauhaa ja rentouttaa.

Yleensä hemmotteluhoidoissa asiakas hiljenee hoidon edetessä. Minulle on tärkeää että keskustelu tapahtuu asiakkaan ehdoilla. Jos asiakas haluaa puhua juttelen mielelläni, mutta arvostan myös hiljaisuutta. Monella työelämässä riittääkokouksia, puhelimessa puhumista tms. Varmasti on joskus ihana olla hiljaa ja vain rentoutua. Ja siihen minun hoitajana täytyy antaa asiakkaalle mahdollisuus.

torstai 12. elokuuta 2010

7vk:n työrupeaman päättymisen kunniaksi relausilta

Tänään vietimme viimeistä työpäivää lomakodilla; nyt seitsemän viikon urakka on ohi! Melkein kolme rullaa paperia,melkein litra hierontaöljyä, purkkikäsidesiä, puolitoistarullaa pyyhepaperia, rulla talouspaperia, kertakäyttötyynyliinoja, muutama kertakäyttömyssy...

Ovat näiden viikkojen aikana kuluneet. Pari viikkoa sitten kävin itse asiassa täydentämässä firman tarvikevarastoa.Olen ostanut hierontatarvikkeet

www.novakari.fi sijaitsee Helsingissä Hämeentiellä. Suklaahierontaan tarvittavan suklaavoiteen olen ostanut perheyritykseltä Seinäjoelta. Suklaahierontoja on kuitenkin niin vähän ettei vielä ole tarvinnut uutta tilausta tehdä. Niitä en tehnyt tuolla lomakodilla ollenkaan. Näin kuumina ilmoina tuntuu ettei muutenkaan nuo hemmotteluhoidot ole suosiossa. Suklaahierontaan tullaan mielummin syyspimeinä tai talvipakkasilla. Niin se menee myös kuumakivihieronnassakin. Molemmat hoitomuodot ovat ihania tehdä. Jotenkin tuntuu aina, että itsekin rentoutuu siinä samalla.



Tykkään kun on paljon töitä ja tekemistä. En kestä sohvalla löffäilyä kovinkaan montaa iltaa. On kyllä myös todettava, että on ollut aika raskas työrupeama. Ensin lomakodin hieronnat ysistä iltapäivään, asiakkaita 5-7 per päivä. Sitten kipinkapin kotiin töitä jatkamaan. Päivän pituus helposti 9 asiakasta, n. 11 tuntia. On ollut mukavaa kun saimme tuon työkeikan, vaikka nyt tunnenkin helpotusta sen loppumisesta. On aikaa paneutua nyt omaan firmaan paremmin ja voi antaa aikoja myös aamupäivästä, sillä niitäkin kysytään.

Tuo tämän kesän helle yllätti täysin. Emme varmasti ainoita. Se taatusti toi oman raskautensa työskentelyyn. Eniten ehkä siinä harmittaa, että liikunta jäi niin vähälle. Toisaalta nyt ilmojen viilennettyäkin liikuntakin maistuu paremmalta. Ei siis ehkä kannata tässä kovin pahasti potea huonoa fiilistä moisesta.

Nyt hyvä lepo ja sitten rautaan käsiksi, pyörään vauhtia, vesi roiskumaan, tatamille hikoilemaan...



Ollaan vietetty ihanan rauhallinen ja rento ilta. Saunottiin ajan kanssa, jonka jälkeen neljän ja puolen viikon alkoholilakko särkyi. Avattiin nimittäin kuoharipullo työputken päättymisen kunniaksi. Nautiskeltiin pari lasia. Naposteltiin ruissipsejä ja zazikia.

Alkoholilakkoon päädyttiin helpottaaksemme painonpudotusprojektia. Tavotteeseen painojemme suhteen ei vielä tosin olla päästy. Lakko siis saanee vielä jatkoa. Ajatus siitä, että yhden siiderin kalorimäärän kuluttamiseen pitää juosta n. 30 min on aika pöyristyttävä. Meille ei koskaan juopottelu ole ollut mitenkään ongelma ja määrät alkoholia mitä nautimme on hyvinkin kohtuullisia. Joka tapauksessa kesällä grillailun yhteydessä nautittu siideri tai kaksi, viinilasi tms. alkoi tuntumaan, että sen mitä on saanut painoa tiputetuksi tulee takaisin korkojen kanssa. Kesästä huolimatta teimme tuon lakon. Nyt kuitenkin teki mieli juhlistaa ja relata vähän. Noh, muutenkin tästä joutaa kuntokuurille, joten vielä yksi vaihde silmään ja kuoharin kalorit palamaan :D

maanantai 9. elokuuta 2010

Otteita kiireisestä kesästä

Kiireinen kesä kääntymässä loppupuolelleen: seitsemäs ja viimeinen työviikko menossa lomakodilla, jossa avokin kanssa olemme olleet hieromassa. Töitä on ollut paljon, silti oma ”putiikkimme” on ollut avoinna ja vakioasiakkaat päässeet hierontahoitoon iltaisin. Lisäksi liittyminen Googlen karttapalveluun on alkanut kantamaan hedelmää uusien asiakkaiden muodossa. Työmäärä on yllättänyt meidät täysin ja hienot suunnitelmat treenaamisesta säännöllisesti ovat romuttuneet. Nyt odottaakin ensi viikkoa jolloin työtilanne normalisoituu ja ehtii nauttimaan säännöllisesti myös liikunnan riemuista. Ilmojen viiletessä pääsee nauttimaan myös pitkistä peruskuntolenkeistä koiran kanssa. Näillä helteillä on ollut pakko pienentää lenkkejä, jotta koira ei aivan läkähdy. Muutamat judotreenit ja spinningpolkaisut heinäkuun aikana on hikoiltuna. Suunnitelmissa oli kuitenkin paljon, paljon enemmän. Painonpudotusprojekti on kuitenkin lähtenyt hyvin alkuun ja saanee pian lisää vauhtia kun treenimäärät nousevat. Suunnitelmia on paljon. Nyt on vain pohdittava miten työn ja muun elämän tasapainottaminen toimii jouhevasti ja taloudellisesti kannattavasti.



Elämä ei kuitenkaan ole pelkästään töitä ja treenaamista. Näillä helteillä lepo ja rentoutuminen ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Mikä ihanempaa kuin grillata kesäherkkuja ja nautiskella niistä kaikessa rauhassa. Ehkä grillailu ja painonpudotus ei sovi hyvin yhteen... No onneksi sopii kun tekee grilliherkut terveellisistä ruoka-aineista. Menneenä lauantainakin laitoimme folion sisään lohifilettä. Pinnalle sitruunanmehua, pippurisekoitetta ja suolaa. Päälle sitruunamelissaa, sipulia ja valkosipulia. Naminami! Kasvisvartaissa oli kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia, ananasta ja kirsikkatomaatteja. Ne oli marinoitu hunajasoijaseoksessa.

Ruuasta juontuikin mieleeni, että lomakodilla olen eväänä syönyt raejuustoa proteiinin vuoksi jättäen turhat välipalakeksit tms. väliin, jotta en saisi ylimääräisiä hiilareita. Ja tuo raejuustopurkki pitää yllättävän hyvin nälkää. Lisäaineeton ja sokeroimaton smoothies on saavuttanut myös suuren suosion. Meillä ei ole ollut ruokatuntia vaan eväät syöty asiakkaiden välillä. En kyllä ole lämmintä ruokaa kaivannutkaan. Varmasti tämä helle vähentää myös ruokahaluja.

Joskus töiden lomassa tulee syödyksi mitä sattuu. Onneksi nyt itsekuri ja päättäväisyys on terveellistänyt selvästi ruokailutottumuksia.



Relaamisesta vielä... Näin kesällä parhaimpia relaustapoja on uiminen. On hienoa järvessä pulikoida pitkiä aikoja kerrallaan. Tänäkesänä omaa mökkiä ja omaa rantaa on todella kaivannut, mutta onneksi yleisilläkin uimarannoilla on päässyt uimahinkuaan tyydyttämään. Eräänäkin kesälauantaina uimme pitkälle toista tuntia. Tosin vedessä rupesi lapsettamaan siinä määrin, että tuli heiteltyä toisiamme ja vähän judoiltuakin :D Mitähän ympärillä olevat mahtoivat ajatella? No me nautimme kesästä :D

Juhannuksena vietimme aikaa ystäväpariskunnan mökillä ja yksityisrannassa. Uiminen alasti on ihanaa... Tuli myös uitua aattoiltana kaatosateessa. Soutelu järvellä, grillailu, mölkyn peluu, saunominen... Siinähän tuo jussi hujahti.



Että onko lomailtu? No kesäkuun alussa vietimme ihanan lomaviikon Barcelonassa. Siellä kävelimme paljon ja kuljimme metrolla. Näimme Gaudin puiston, Montjuicin olympiastadioneineen. Kävimme ruokatorilla, isoilla markkinoilla, Barcelonan rannassa, kävelykadulla jne. Söimme tapaksia ja paellaa, joimme sangriaa. Istuimme kahviloissa, shoppailimme. Rentouduimme!

Heinäkuussa meillä oli alkupuolella toinen lomaviikko. Olimme kotona ja niinhän siinä kävi, että parina päivänä ahkeroimme töiden parissa. Ehdimme kuitenkin piknikille Ankkapuistoon, uimaan Luukkiin, kiertelemään kauppatorille ja viettämään ystävien luona ihanaa iltaa. Meni kyllä pikkutunneille asti; niin paljon rupateltavaa :D Ja tuolla viikolla spinningpyörä sai kyytiä sekä rauta nousi.

Kolmas lomaviikko on vielä edessä. Kahden viikon päästä suuntaamme muutamaksi päivää vuokratulle mökille rentoutumaan. Odotan/odotamme tuota viikkoa innolla; soutelua järvellä, kävelyä metsässä, saunomista puilla lämmitettävässä saunassa.